21.01.2015

Pitkään aikaan en oo saanut tänne mitään kirjoitettua. En oo vaan jaksanu, en tiedä mistä olisin kirjottanu tai yksinkertasesti en oo vaan kokenu tarpeelliseksi lässyttää jotain turhanpäiväistä. Nyt kuitenki tuli semmonen fiilis että ihan sama vaikka tänne tulis 10 sivua turhaa lässytystä niin kirjoitan siitä huolimatta.

Oon nyt piakkoin ollu kolme ja puoli kuukautta sairaslomalla. Viime lääkärikäynnillä ei edelleenkään ollut tapahtunut mitään paranemiseen viittaavaa. Turhauttavaa. Sain kuitenkin jonkun hiljattain markkinoille tulleen laitteen jonka pitäis ultraäänen avulla parantaa luun luutumisprosessia. Tiedä sitten onko siitä vastaavaa hyötyä.

Kuitenkin tässä lomalla ollessa on ehtinyt miettiä jos jonkinlaisia asioita, kuinka paljon onkaan kolmessa kuukaudessa ehtiny tapahtua.. Ylämäkeä ja alamäkeä. Iloja ja suruja. Mutta sitähän tämä elämä on. Lisäksi oon vakavasti alkanu harkita mihin sitä seuraavaksi suuntais ja rupeais panostamaan kun sairasloma on ohi. Maisemanvaihdos tuntuis aika mukavalta vaihtoehdolta, uusia ihmisiä ja uusia maisemia. Toisaalta taas kaikkia tärkeä on täällä. Joten olen tässä päätynyt loppuratkaisuun että seuraava määränpää on oma kämppä!

Muuten tässä oikeastaan päivät on kulunu siihen että aamulla/aamupäivällä repii ittensä sängystä ylös, päivän aikana käy parilla lenkillä hauvojen kans ja sitte illalla pyöritellään peukaloita ja mietitään että jos sitä keksis jotain tekemistä. Ja onhan noita mukaviakin viikonloppuja ollu.

Kaikkein onnellisin hetki oli kuitenkin se kun kolmen kuukauden tauon jälkeen pääsi taas hevosen selkään. Siinä on harrastus josta en luovu, en ennenkö oikeasti on siinä kunnossa ettei enää pysty. Sitä ei moni usko miten rentouttavaa tuo koko homma on, eihän se tietysti mitään helppoa oo jos oikeasti haluaa kehittyä. Mutta se, että sä voit tunniksi tai pariksi unohtaa kaiken muun ja keskittyä ainoastaan siihen mitä sä teet. Ja sitten ne hetket kun sä tajuat onnistunees jossain ja saat asioita toimimaan. Typerä virne jää naamalle koko päiväksi.. :)

Ja niin.. Enää ei oo mitään sanottavaa, tuntu vaan hyvältä vähän pukea ajatuksia sanoiksi pitkästä aikaa.. :) Ehkä tää tästä taas iloksi muuttuu.. :')

Kylmä lumi suuteli poskeasi,
minä olisin halunnut olla tuo hiutale.

Kätesi hamusi taskuasi,
olisinpa minä ollut tuo tasku.

Seisoit peilin edessä ja hymyilit,
minä olisin halunnut olla tuo peili.

Nukuit yösi sängyssä nalle vierelläsi,
osaat varmaan arvatakkin jo...

...olisinpa minä tuo nalle..