07052014

Yhtäkkiä havahduin todellisuuteen etten oo tänne saanu kirjotettua mitää melkeen kuukauteen! Aika menee ku siivillä enkä edes muista mitä kaikkea on mahtanu tapahtua täs kuukauden aikana..

No ihan ensimmäisenä on ainaki mielessä pari viikkoa sitten syntyneet koiranpennut! Kauan kauan niitä on odotettu ja yritetty, mutta nyt vihdoin meillä on viisi suloista luppakorvavauvaa<3 1 tyttö ja 4 poikaa.. On ne niin maailman suloisimpia otuksia!

Mutta ettei elämä olisi liian ihanaa niin onpa tässä paljon vielä stressinaiheitakin! Kesätyöt on onneksi hommattu joten siitä ei tarvi murehtia. Vähän reilun kolmen viikonpäästä toivonmukaan juhlitaan valmistujaisia ja se jos mikä jännittää ja pelottaa.. Niin paljon on vielä valmisteltavaa että päähän tässä meinaa haljeta..

Työssäoppimistakin on menossa jo kolmas viikko ja ei kyllä oo ollu mitään turhaa hommaa. Niin paljon kaikkea uutta on tullu opittua mitä ei oo edellisis harjotteluis tullu vastaan. Ja ehkä hyvä niin ku tässä kerran viimesiä viikkoja viedään..

Mutta vaikka aurinko paistaaki ja on muutenki ollu kaikkia kivoja juttuja täs niin täytyy sanoa että helvetin väsyny mä ainaki oon. Josta on seurannu se että viime aikoina on ollu pinna jokseenki kireellä eikä oo paljoo vaatinu että se pinna on katkennu. Ehkä tää tästä sitte ku kaikki stressi ja menot vähä rauhottuu. Viime aikoina ei oo juurikaa ehtiny laakereillansa levätä!

Nyt kuitenki olis tarkotus keskittää kaikki energia tän koulun loppuun suorittamiseen. Ehkä se ei kaikille oo iso asia mutta mulle on. Kolme vuotta on jaksanu opiskella, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Kuus työharjottelua takana ja sitäki enemmän koulus istuttuja viikkoja. Välillä on ollu fiilis että olis tehny mieli lyödä hanskat tiskiin, toisinaan on putkahtanu päähän ajatuksia; Onko musta tähän ammattiin? Mitä jos sittenkin vaihtaisin alaa? Osaanko mä tehdä tätä työtä? jne.. Mutta sitten kun ottaa järkikullan käteen ja alkaa miettimään niin kukapa sitä olis täydellinen, AINA voi oppia jotain uutta. Ja ennenkaikkea oon onnellinen siitä että vihdoin mulla on ammatti mutta ehkä vielä vähän enemmän onnellisempi siitä kuinka paljon mä oon oppinu ittestäni täs kolmen vuoden aikana, kuinka paljon sitä on kasvanu henkisesti, sitä mitenkä nykyään näkee ettei tää maailma ookkaan ihan niin yksinkertanen paikka mitä vielä muutama vuosi sitten ajatteli.

Huomaan kun onnenkyyneleet takin kaulukseen putoaa.
Onnenkyyneleet takinkaulukseen, kuin tähti taivaalle, putoaa.
Onnenkyyneleet takinkaulukseen, kuin tähti taivaalle, putoaa.

Kiitollinen, siunattu, onnellinen.
Matkannu tänne ohi ongelmien.
Mietin miten mä ansaitsen tän kaiken,
mitä ikinä uskalsin toivoa, mä sain sen.
Kiitollinen, siunattu, onnellinen.
Matkannut tänne ohi ongelmien.
Mietin miten mä ansaitsen tän kaiken,
mitä ikinä uskalsin toivoa, mä sain sen.

 

Joten, positiivisella asenteella painetaan nää viimeset viikot ja odotellaan mahdollista pääsykoe kutsua!

ps. Mulla olis ollu paljon kivoja kuvia mutta jostain syystä tää ei nyt anna mun lisätä niitä.. Ehkäpä myöhemmin!