No ajattelin että jos lyhyesti viime kuukausien tapahtumista.. Mistä tapahtumista? Edelleen ollaan sairaslomalla. Kuudes kuukausi menossa ja voin kertoa että kärsivällisyyskiintiö alkaa olla täynnä. Parin viikon päästä olis taas mentävä käymään lääkärissä kuulemassa se tuttu vanha lause, "ei vakuuttavaa luutumista". Ja sitten taas mietitään että mitä keinoa sitä seuraavaksi kokeiltais. Positiivinen asenne eikö?
Mutta tämän 8 vuoden odottamisen ja jatkuvan pettymisen jälkeen alkaa toivo olla vähissä. Tässä jos missä sitä alkaa miettiä että kuinka paljon yhden ihmisen huolimattomuusvirhe voi aiheuttaa stressiä ja vaikeuttaa toisen elämää..
No siinä mielessähän asiat on hyvin että koulut pystyin käymään loppuun eikä kädestä oo vaivaa joka päivääses elämäs. Niin, ei tällä hetkellä. Mutta sekin ajatus on pyöriny viime aikoina paljon mielessä, että mitä jos tämä ei tästä koskaan parane ja edessä on lisää uusintaleikkauksia, sairauslomia ja ehkä myös ammatinvaihdos. Ja sehän tässä vasta kirpaiseekin. Se että joutuis luopumaan ammatista josta on niin kauan haaveillu ja joka on kaikkein lähimpänä sydäntä.
Monien suusta on kuullu että kyllä se siitä ja että kyllä se paranee. Entä jos ei?
Ja no onhan tää lomailu ollu kivaa, hetken. Mutta viime kuukausina on vain vituttanu koska ei voi suunnitella elämää 2 kuukautta pidemmälle, ei töitä eikä mitään muutakaan koska ei tiedä jatkuuko sairasloma vai ei. Toisinaan olis tehny mieli sanoa että ei se sen kummemmaksi parane, olin töissä tai ei. No ainakin tässä kärsivällisyys kasvaa.
No mutta on sitä hyvääkin, muuten elämäntilanne on parempi ku hyvä. :) Vanhoja asioitakin on selvitetty ja siitäkin on hyvä ja helpottunu olo!
Nähtäväksi jää miten ja mihin tästä jatketaan mutta toivossa on hyvä elää vaikka se toivo onkin jo suurimmaksi osaksi menetetty.
