Pitkään aikaan ei ookkaan tullut kirjoiteltua mitään. Miten sanoinkaan lähes 6vkoa sitten? Nyt on aikaa? Hmmh, paskat mulla mitään aikaa oo ollu. Ja mitä oon tehny? En edes muista. No ainakin on otettu levon kannalta ja hauskaankin on pidetty.
Käsi on edelleen paketissa ja 25.11 sitten mennään ottamaan kipsi pois ja kuulemaan tuomio. Ja niin kädet kyynärpäitä myöden ristissä toivon että se olis parantunu enkä enää kipsiä tarvisi. Odotan niin paljon että pääsen suihkuun ilman kumihanskoja ja jeesusteippiä (tarvikkeet kipsikäden paketoimiseen), ja saan päästää vettä iholle joka ei oo ollu kosketuksissa pian seitsemään viikkooon muun kuin kipsin kanssa. Uusin lemppariharrastus onkin pistää hiustenkuivaajasta viileä puhallus päälle ja sitte puhaltaa ilmaa kipsin väliin, ja voin kertoa, tuntuu hyvälle! Älkää pitäkö mua vähä järkisenä.
No sitten vähän jotain muuta, oon jo muutaman vuoden luullu että oon oppinu hallitsemaan alkoholinkäyttöni. No, voin kertoa että väärin oon luullu. Se tuli taas eilen todistettua. Harvoin tulee nykyisin enää nautittua tuota viisasten juomaa. Ja AINA, tai lähes jokaisella viimeisellä kerralla on lähteny lapasesta enemmän tai vähemmän. Miksi sitä pitääkin aina ottaa vielä lisää vaikka tuntuu että kaverit näkee kahtena ja järjenjuoksu on kaikkea muuta kuin vilkasta? Ja sitten se että sä luulet pystyväs mihin vaan, ja ennenkaikkea saavas mitä vaan. Luulet olevas maailman hauskin ihminen ja sitten sunnuntai aamuna iskee todellisuus vasten kasvoja ja mietit että oliko taas ihan pakko nolata itsensä ja kaverit? Ja kuitenki tää tehdään aina uudestaan ja uudestaan, koska sitä oppii hillitsemään itseään ja ajattelemaan mitä sanoo eikä toisinpäin?
Tänä aamuna henkinen pahoinvointi ei ollu järin paha, muuten tuntuukin siltä kuin katujyrä olis ajanu yli.. Ja joku perkeleen pieni otus yrittääs hakata vasaralla tietänsä ulos meikälaisen pääkopasta.. No se siitä krapulatarinoinnista, uskon että joku kykenee tähänkin samaistumaan. Onhan Suomi kuitenkin sopivan alkoholisoitunut maa.
No sitten olisi vielä yksi asia joka on painanu mieltä jo kauemman aikaa ja erilaisia ajatuksia on pyöritelty päässä. Nimittäin ihmissuhteet. Ne on aina jotenkin niin vaikeita, hermoja raastavia, aikaa vieviä.. Mutta on niitä ihaniakin ihmissuhteita. Kuten ystävyyssuhteet. Mulla on kolme aivan loistavaa, erilaista ja rakasta ystävää joiden kanssa vaan homma toimii niin sanotusti. Vastavuoroisesti autetaan toisiamme pienissä ja isoissakin asioissa.
Mutta on niitä vaikeitakin ihmisuhteita. Tämän lyhkääsen elämäni aikana on tullu kohdatuksi pettämistä, jättämistä, selkäänpuukottamista jne.. Silti, edelleen tässä seisotaan ja ehkä vahvempana kuin ennen ja kokeneempana. Ja vaikka uskonkin että tässä maailmassa on kaikille se joku, niin silti välillä miettii että mitä jos sitä elääkin yksin loppuelämänsä. No mutta sitten taas havahtuu todellisuuteen tästä karusta ajattelu tavasta ja miettii että hei, mä oon vasta 19, ei tää peli oo vielä menetetty. Ja sitten alkaa miettiä että no kieltämättä, onhan se parempi elää nyt kuin miettiä sitten 10 vuoden päästä kun on 5 lasta ja ehkä se ukkokin että hitsit, miksen mä eläny sillon ku se oli vielä mahdollista..
Ja kun miettii nykypäivän kauneusihanteita ja kaikkia muitakin ihanteita niin ajattelee että miksi jokaisen pitäisi ahtautua johonkin tiettyyn muottiin. Eikö ihmiset voisi pitää toisistansa sellaisina kuin he ovat? Mitä väliä sillä on vaikka näyttäisi hevonperseeltä jos itse voit hyvin ja rakastat itteäs? Ei mun mielestä yhtään mitään. Ja vaikkei ihminen ulkonäöllisesti olisi kovin hätkähdyttävä, voi luonne ja muu mitä sisältä löytyy olla jotain korvaamatonta. Välillä ajattelee että miten tuomitseva tää maailma onkaan erilaisia, erinäköisiä ja -kokoisia ihmisiä kohtaan.
No se siitä tarinoinnista, tulipa taas monen viikon asiat kirjotettua! Nyt jatkan tätä huonon olon kans kitumista sohvanpohjalla ja saatanpa ottaa torkut! No ei auta valittaa, itseaiheutettua.
sunnuntai 16. marraskuuta 2014
maanantai 20. lokakuuta 2014
Leikkaus 10.10
Siitä onkin aikaa kun on viimeksi tänne saanut kirjoitettua. Sairasloma on alkanu joten nyt on aikaa! Kuten joskus aiemmin kirjoitin että käteen tehdään uusintaleikkaus, joka nyt on ohi. Viime perjantaina 10.10 leikattiin ja nyt alkaa vointikin olla aika hyvä.
 |
| Heräämössä.. |
Perjantai aamuna siis lähdettiin ajelemaan aamulla klo 4.15 tamperetta kohti. Sairaalassa piti olla 7.15. Sairaalaan kun päästiin mentiin LYHKI-osastolle, siellä sai heti vaihtaa ah niin ihanat sairaalakuteet niskaan. Jonkun aikaa jouduin odottelemaan ennenkö pääsin sairaanhoitajan haastatteluun. Kyseltiin peruskysymykset allergioista sun muista. Sitten takaisin käytävään odottamaan ja hetken päästä leikkaava lääkäri halus vielä kattoa paikan mistä leikataan. Siinä sitten piirreltiin merkit lonkkaan ja käteen. Esilääkkeet naamaan ja takaisin käytävään odottamaan. Tässä vaiheessa kello oli jotain 7.45.. 8.20 hoitaja tuli hakemaan ja vei suoraan leikkausaliin. Jännitys oli ihan järkyttävää, tuntu että joka paikka tärisi ja jos olisin saanu valita niin olisin juossu suoraa päätä autoon ja äkkiä kotiin.
 |
| Leikkauksesta seuraava pvä :) |
 |
| "pieni" kipsi.. |
No ei siinä kuitenkaan muu auttanu ku kivuta leikkauspöydälle makaamaan. Siinä laitettiin mittauslaitteet kiinni, anestesialääkäri laitto kanyylin ja sitten alettiin nukuttamaan. Ensin kipulääkkeet ja sen jälkeen nukutuslääke, sen verran muistan että lääkäri sanoi että nyt laitetaan nukutusaineet ja että voi vähän kirvellä, tunsin kirvelyn suussa ja päässä ja sen jälkeen vintti pimeni.
Klo 1.08 säpsähdin hereille, happimaski naamalla ja edelleen kaikki tarkkailulaitteet kiinni. Hoitaja toivotti hyvät huomenet ja heti kyllä tajusin että olin heräämössä. Oli hyvä olo ja helpotus oli suuri siitä että hengissä oltiin selvitty. Siinä tokkurassa makailin ja hoitaja kävi hakemassa mummin ja rakkaan ystäväiseni kattomaan mua. Siinä hetken päästä sain jo hörppiä vähän vettä ja happimaskin sai heittää pois. Lääkäri kävi katsomassa ja kertoi että leikkaus oli menny hyvin mutta joutuisin kuitenkin jäämään osastolle yöksi mahdollisen kovan lonkkakivun vuoksi.
 |
| Uusi kipsi ! |
Siitä sitten pian siirrettiin osastolle, nälkä oli hirvittävä ja siinä sitten pian sainkin ruokaa. Lääkkeet oli sen verran hyvät että kipua ei juurikaan tuntunut. Muuta kuin sitten kun vaihtoi asentoa, tai nousi sängystä ylös. Tunne oli sama ku miljoona puukkoa oltais isketty lonkkaan samanaikaisesti. Siitä huolimatta kävelin jo itse vessaan 4 aikoihin iltapäivällä, tosin kävelytelineen avulla. Siinä se ilta meni hyvinkin nukkuessa ja syödessä.
 |
| Lonkka pari päivää leikkauksesta. |
Yö meni hyvin, sain nukkuttua lähes koko yön. Aamulla lääkäri tuli katsomaan ja määräs kotiin kipulääkkeet ja anto luvan lähtee kotiin. Siinä sitten odottelin kyytiä iltapäivään asti. Hoitaja joka mua hoiti oli aivan uskomattoman ihana! Sen ansiosta siellä olis viihtyny pidempäänkin.. :)
Pari päivää kotona meni aika tokkurassa, nukutti vaan. Mutta tiistaina oon viimeisen kerran ottanu särkylääkkeitä joten nyt olo on mainio ja lonkasta sais käydä ottamassa tikit pois. Viime perjantaina (17.10) käytiin vaihtamassa pienempi kipsi ja kädestä otettiin tikit pois. Nyt tällä kipsillä mennään 6vko, sitten kuvataan ja lääkäri kattoo kättä että onko mitään tapahtunut.. Toivossa on hyvä elää.. :)
lauantai 30. elokuuta 2014
Kutsu mua
Instagramissa mun silmiin on pompannu monta kuvaa liittyen lukiolaisten Kutsu mua - kampanjaan. Niistä tulikin mieleen automaattisesti ala - ja yläaste ajat. Mulle maailman arin puheenaihe. Mua on ala-aste ikäisestä asti kiusattu, koulun vaihtaminen yläasteelle ei muuttanut tilannetta juurikaan, kuin hetkeksi.
Yläasteelle meni tyttö jonka itsetunto oli jo valmiiksi runnottu maanrakoon, tyttö joka kuitenkin kaikesta huolimatta yritti pitää kuoret kasassa ja olla kuin mitään ei koskaan olisi tapahtunut. Sisällä kuitenkin pelko siitä että kukaan ei taaskaan hyväksy, sytjiminen alkaa uudelleen ja vähitellen kaverit katoaa.
Pienestä asti mua on haukuttu lihavaksi ja rumaksi. Oon inhonnu itteäni monen monta vuotta. Nyt vasta viimeisen parin vuoden aikana oon alannu pitämään itsestäni, asenne on muuttunut siihen suuntaan että mun ei tarvi muuttaa itteäni sen takia että miellyttäisin muita. Tai että sopisin kaveri porukkaan. Hemmetti oon tyytyväinen itseeni tälläisenä, ei mun tarvi muuttua. Jos joku ei musta pidä niin mä en voi sille mitään, silloin ei myöskään tarvitse olla mun kanssa tekemisissä, mä en siihen pakota.
Vihdoin oon saanu ympärilleni ystäviä jotka arvostaa sitä mitä mä oon, sitä mun omaa itseäni. Niiden takia mun ei tarvi muuttua, ne hyväksyy mut sellaisena kuin oon.
Mutta siitä huolimatta että oon oppinu arvostamaan ja rakastamaan itseäni, niin joka kerta kun koulukiusaamisesta tai kiusaamisesta ylipäätään mainitaan tuntuu pisto sydämmessä. Muakin on joskus satutettu, ja ne haavat on edelleen olemassa vaikka aikaa on kulunu jo lähes 6 vuotta. Ja tuskin ne katoaa mihinkään.
Ja vaikka nykyään osaankin arvostaa itseäni, silti joka kerta kun tutustuu uusiin ihmisiin mielessä on aina ne samat kysymykset, mitä jos tuo ei pidäkkään musta? Mitä jos mua taas haukutaan? Mitä jos se ei pidä musta mun ulkonäön takia? Tai että mä en oo tarpeeksi mukava tai hauska?
Haluaisinkin sanoa että mun mielestä ihmisten pitäis arvostaa toisiaan niiden sisäisen kauneuden takia eikä muodostaa mielipiteitä ulkonäön perusteella.
Kiusaajat harvoin ymmärtää kuinka kauas kantoiset vaikutukset kiusaamisella on, kuinka paljon se satuttaa. Eikä kiusaaminen tästä maailmasta lopu.
Mutta kiusaamisesta huolimatta oon nyt onnellinen, niiden ihmisten ansiosta jotka on mun vierellä pysyny. Ja yhä edelleen elän siinä unelmassa että joku kaunis aurinkoinen päivä se unelmien prinssi tulee vastaan, joka arvostaa ja pitää musta sellaisena ku mä oon...
torstai 10. heinäkuuta 2014
All the little things
Pitkästä aikaa tuli oikein innostunut fiilis tänne kirjoittamisesta! Hirveesti olis asiaa mutta ongelma piileekin siinä että en tiedä mistä alottaa.. :'D Jos sitä alotttais vaikka kertomalla mun superkivoista vapaapäivistä! Viikonloppu tosiaan vierähti yövuorojen merkeissä ja alkuviikosta sitten oli taas pari vapaata. Vapaat aloitettiin jo sunnuntaina käymällä illalla terassilla muutaman erittäin hyvän ystäväisen kanssa. Maanantaina osa päivästä meni auton ratissa mutta kyllä sitä kerkes aurinkoaki ottaa!
Tiistaina kävin vähän shoppailemassa, No kaiken tämän ohella kerkesin myös pesemään molemmat koirat ja trimmaamaan niistä taas koirien näköiset!
Yks maailman helpottavimmista asioista on kyllä ollu näillä helteillä hevosille käytettävä linimentti! Sopii nii vallanmainiosti omiinki kinttuihin. Eileen ensimmäistä kertaa levitin kinttuuhin hetkeen aikaan ja lopputuloksena oli se että tärisin peiton alla ku kylmäs sen verran jalkoja.. Mutta ei oo kipiät jalaat eikä myöskää tuskallisen kuuma nukkua :)Nyt onkin sitte hyvä jatkaa pikkunen työputki loppuun! 2/5...
perjantai 4. heinäkuuta 2014
Voitolla yöhön
Noniin täälä sitä taas kirjotellaan elohiiri silmäs ja odotellen yövuoron alkamista! Päikkäreitä yritin nukkua mutta eihän siitä mitään tullu, liekö sitte tämän pirun elohiiren syytä!
Viime viikot on siis kulunu töissä, höyhensaarilla ja on sitä keritty kavereidenkin kanssa aikaa viettää. Onneksi. Maanantaina tuli täyteen 19-vuotta, sitä juhlistettiin shoppailemalla vaasassa, keskisellä ja illalla terassilla! Ei ihan menny niinku olis toivonu mutta oli mulla silti ihan kivaa.. :)
Lääkärissäkin tosiaan käytiin ja ennen 30.9 olis tiedossa leikkaus, sen tarkempaa päivänmäärää en vielä tiedä. Kuudessa vuodessa luun luutumisen suhteen ei oo siis tapahtunumitään. Siitä oliski tiedos sitte lähes 4 kuukauden sairasloma. Vituttaa, pelottaa, ärsyttää, harmittaa, kiukuttaa.. Täytyy sanoa että mun kärsivällisyys on nyt niin äärirajoilleen venytetty tämän asian suhteen ku olla ja voi!
Pääsykokeissakin tuli käytyä, tällä kertaa ei ainakaan opiskelemaan päästy mutta toisaalta siinä on se positiivinenkin puoli. Sairasloman jälkeen takaisin töihin ja oma kämppä etsintään, pitkä aikainen haave on viimeinkin lähempänä! Minä ja hauvelit ihan ikiomassa kodissa <3
Onneksi on myös tiedossa viikon "loma" vauhtiajojen aikaan! Liput vielä hommaamatta mutta hankinta listalla nekin on!
Niin, siinäpä ehkä ne tärkeimmät.. Tää lähtee tämän silmänsä kans kohti työpaikkaa, josko vaikka sattuis löytämään ajoos perille!
Viime viikot on siis kulunu töissä, höyhensaarilla ja on sitä keritty kavereidenkin kanssa aikaa viettää. Onneksi. Maanantaina tuli täyteen 19-vuotta, sitä juhlistettiin shoppailemalla vaasassa, keskisellä ja illalla terassilla! Ei ihan menny niinku olis toivonu mutta oli mulla silti ihan kivaa.. :)
Lääkärissäkin tosiaan käytiin ja ennen 30.9 olis tiedossa leikkaus, sen tarkempaa päivänmäärää en vielä tiedä. Kuudessa vuodessa luun luutumisen suhteen ei oo siis tapahtunu
Pääsykokeissakin tuli käytyä, tällä kertaa ei ainakaan opiskelemaan päästy mutta toisaalta siinä on se positiivinenkin puoli. Sairasloman jälkeen takaisin töihin ja oma kämppä etsintään, pitkä aikainen haave on viimeinkin lähempänä! Minä ja hauvelit ihan ikiomassa kodissa <3
Onneksi on myös tiedossa viikon "loma" vauhtiajojen aikaan! Liput vielä hommaamatta mutta hankinta listalla nekin on!
Niin, siinäpä ehkä ne tärkeimmät.. Tää lähtee tämän silmänsä kans kohti työpaikkaa, josko vaikka sattuis löytämään ajoos perille!
sunnuntai 1. kesäkuuta 2014
02.06.2014
Nyt se on siis ohi! Valmistujaiset on juhlittu ja nyt alkaa sitten jännittäminen pääsykokeiden suhteen.. Vaikka ei sitä itse ole vieläkään oikein tajunnut että nyt on oikeasti itsellä ammatti ja periaatteessa koulut käytynä vaikka tässä vielä suunnitelmissa onkin jatkaa opiskeluja. Eli nyt sitten esitehtävien kimppuun ja reilun viikon päästä pääsykokeisiin! Jännittävää, pakko myöntää..
Tiistaina olisikin sitten tiedossa reissu tampereelle yhden ystäväisen kanssa. No täähän nyt ei sinänsä mikään hurvittelureissu oo, vaikka shoppailua todennäköisesti sisältääkin.. Lääkärikäynti on siis kyseessä jo ties kuinka monennen kerran.
Tämän tiistaisen lääkärikäynnin aiheena onkin että joutuuko tässä vielä uuteen leikkaukseen vai vieläkö odotellaan ihmeparanemista.. Itse veikkaan että puolenvuoden päästä on leikkaus edessä ja sehän sitten vähän muuttaakin taas kaikkia suunnitelmia.
Elämistähän tää käsi ei haittaa, ei oo kipeä ja kaikkea pystyy kyllä tekemään. Mutta tiistain jälkeen se tiedetään mitä tässä tapahtuu.
Helvetin pitkällinen juttu tästäkin tuli, usein toivoo että kumpa se lääkäri olisi hieman tarkemmin ne kuvat kattonu..
Mutta sitten vähän iloisempiin asioihin! Suurinpiirtein 10 viikon päästä kummipojan pitäis nähdä tää maailma ensimmäistä kertaa!<3 Ei sitä sanoin voi kuvailla kuinka onnellinen ja ylpeä mä oon siitä kuinka kaks mun hyvää ystävää on saanu tälläistä aikaiseksi. Koska voisin kyllä lyödä vaikka pääni pantiksi että kovin moni ei olisi tähän pystyny noista lähtökohdista, mutta nää kaks ihmistä onkin vahvoja ja sisukkaita ja saa minkä vain onnistumaan jos haluaa.. Varsinkin yhdessä.
"Tsiigaan taakse, mietin mistä ollaan lähetty.
Menneisyys repussa, katse eteenpäin.
Kuka ois uskonut, et tää vielä menee näin."
Menneisyys repussa, katse eteenpäin.
Kuka ois uskonut, et tää vielä menee näin."
Tiistaina olisikin sitten tiedossa reissu tampereelle yhden ystäväisen kanssa. No täähän nyt ei sinänsä mikään hurvittelureissu oo, vaikka shoppailua todennäköisesti sisältääkin.. Lääkärikäynti on siis kyseessä jo ties kuinka monennen kerran.
"Olin parasta aikaa elämäs elämäni parasta aikaa,
tavoitellen sitä pientä palasta taivaast.
Aina ankara itseäni kohtaan,
vaikken heikkouksia itsessäni kohtaa.
Ajoin itseni nurkkaan omilla vaatimuksillani,
makasin päiviä vaan lattialla tuskissani.
Tottunu olee vahvin aina kaikist,
tutut unelmat oli muuttunu painajaisiks."
Vähän vajaat seitsemän vuotta sitten tipuin siis hevosen selästä, ranteeseen tuli pirun kipiää ja päivystykseenhän sitä oli mentävä. Otettiin röntgenkuvat ja laitettiin viikoksi kipsiin, lääkäri oli siis sitä mieltä että ranteessa ei mitään vikaa ollut. Tästä reilun puolen vuoden päästä olikin leikkaus edessä, ranteesta oli yksi luu poikki hoitovirheen takia. No käsi leikattiin, lonkasta siirrettiin luuta ranteeseen ja lyötiin ruuvilla kiinni. Tämän jälkeen käsi olikin 15 viikkoa kipsissä (yhtä tuskaa). Nyt leikkauksesta on kulunu 6 vuotta ja tilanne on edelleen sama, ruuvi on kyllä paikallaan mutta luunpalaset on edelleen irrallaan toisistaan. tavoitellen sitä pientä palasta taivaast.
Aina ankara itseäni kohtaan,
vaikken heikkouksia itsessäni kohtaa.
Ajoin itseni nurkkaan omilla vaatimuksillani,
makasin päiviä vaan lattialla tuskissani.
Tottunu olee vahvin aina kaikist,
tutut unelmat oli muuttunu painajaisiks."
Tämän tiistaisen lääkärikäynnin aiheena onkin että joutuuko tässä vielä uuteen leikkaukseen vai vieläkö odotellaan ihmeparanemista.. Itse veikkaan että puolenvuoden päästä on leikkaus edessä ja sehän sitten vähän muuttaakin taas kaikkia suunnitelmia.
Elämistähän tää käsi ei haittaa, ei oo kipeä ja kaikkea pystyy kyllä tekemään. Mutta tiistain jälkeen se tiedetään mitä tässä tapahtuu.
Helvetin pitkällinen juttu tästäkin tuli, usein toivoo että kumpa se lääkäri olisi hieman tarkemmin ne kuvat kattonu..
"Sain elämän, johon just nyt en kaipaa mitään lisää.
Huomaan kun onnenkyyneleet takin kaulukseen putoaa.
Onnenkyyneleet takinkaulukseen, kuin tähti taivaalle, putoaa.
Kiitollinen, siunattu, onnellinen.
Matkannu tänne ohi ongelmien.
Mietin miten mä ansaitsen tän kaiken,
mitä ikinä uskalsin toivoa, mä sain sen."
Huomaan kun onnenkyyneleet takin kaulukseen putoaa.
Onnenkyyneleet takinkaulukseen, kuin tähti taivaalle, putoaa.
Kiitollinen, siunattu, onnellinen.
Matkannu tänne ohi ongelmien.
Mietin miten mä ansaitsen tän kaiken,
mitä ikinä uskalsin toivoa, mä sain sen."
Mutta sitten vähän iloisempiin asioihin! Suurinpiirtein 10 viikon päästä kummipojan pitäis nähdä tää maailma ensimmäistä kertaa!<3 Ei sitä sanoin voi kuvailla kuinka onnellinen ja ylpeä mä oon siitä kuinka kaks mun hyvää ystävää on saanu tälläistä aikaiseksi. Koska voisin kyllä lyödä vaikka pääni pantiksi että kovin moni ei olisi tähän pystyny noista lähtökohdista, mutta nää kaks ihmistä onkin vahvoja ja sisukkaita ja saa minkä vain onnistumaan jos haluaa.. Varsinkin yhdessä.
"Sä oot kerran jo nähnyt miten tää maailma romahtaa
Ja silti jostakin tuhkan seasta noussut ylös taas
Sä oot kerran jo luullut ettet tuu koskaan toipumaan
Ja silti siinä sä kaikkien mukana huudat kovempaa.
Niin mä voin luvata et aina lopulta sä selviit mistä vaan."
Ja silti jostakin tuhkan seasta noussut ylös taas
Sä oot kerran jo luullut ettet tuu koskaan toipumaan
Ja silti siinä sä kaikkien mukana huudat kovempaa.
Niin mä voin luvata et aina lopulta sä selviit mistä vaan."
keskiviikko 7. toukokuuta 2014
07052014
Yhtäkkiä havahduin todellisuuteen etten oo tänne saanu kirjotettua mitää melkeen kuukauteen! Aika menee ku siivillä enkä edes muista mitä kaikkea on mahtanu tapahtua täs kuukauden aikana..
No ihan ensimmäisenä on ainaki mielessä pari viikkoa sitten syntyneet koiranpennut! Kauan kauan niitä on odotettu ja yritetty, mutta nyt vihdoin meillä on viisi suloista luppakorvavauvaa<3 1 tyttö ja 4 poikaa.. On ne niin maailman suloisimpia otuksia!
Mutta ettei elämä olisi liian ihanaa niin onpa tässä paljon vielä stressinaiheitakin! Kesätyöt on onneksi hommattu joten siitä ei tarvi murehtia. Vähän reilun kolmen viikonpäästä toivonmukaan juhlitaan valmistujaisia ja se jos mikä jännittää ja pelottaa.. Niin paljon on vielä valmisteltavaa että päähän tässä meinaa haljeta..
Työssäoppimistakin on menossa jo kolmas viikko ja ei kyllä oo ollu mitään turhaa hommaa. Niin paljon kaikkea uutta on tullu opittua mitä ei oo edellisis harjotteluis tullu vastaan. Ja ehkä hyvä niin ku tässä kerran viimesiä viikkoja viedään..
Mutta vaikka aurinko paistaaki ja on muutenki ollu kaikkia kivoja juttuja täs niin täytyy sanoa että helvetin väsyny mä ainaki oon. Josta on seurannu se että viime aikoina on ollu pinna jokseenki kireellä eikä oo paljoo vaatinu että se pinna on katkennu. Ehkä tää tästä sitte ku kaikki stressi ja menot vähä rauhottuu. Viime aikoina ei oo juurikaa ehtiny laakereillansa levätä!
Nyt kuitenki olis tarkotus keskittää kaikki energia tän koulun loppuun suorittamiseen. Ehkä se ei kaikille oo iso asia mutta mulle on. Kolme vuotta on jaksanu opiskella, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Kuus työharjottelua takana ja sitäki enemmän koulus istuttuja viikkoja. Välillä on ollu fiilis että olis tehny mieli lyödä hanskat tiskiin, toisinaan on putkahtanu päähän ajatuksia; Onko musta tähän ammattiin? Mitä jos sittenkin vaihtaisin alaa? Osaanko mä tehdä tätä työtä? jne.. Mutta sitten kun ottaa järkikullan käteen ja alkaa miettimään niin kukapa sitä olis täydellinen, AINA voi oppia jotain uutta. Ja ennenkaikkea oon onnellinen siitä että vihdoin mulla on ammatti mutta ehkä vielä vähän enemmän onnellisempi siitä kuinka paljon mä oon oppinu ittestäni täs kolmen vuoden aikana, kuinka paljon sitä on kasvanu henkisesti,sitä mitenkä nykyään näkee ettei tää maailma ookkaan ihan niin yksinkertanen paikka mitä vielä muutama vuosi sitten ajatteli.
Joten, positiivisella asenteella painetaan nää viimeset viikot ja odotellaan mahdollista pääsykoe kutsua!
ps. Mulla olis ollu paljon kivoja kuvia mutta jostain syystä tää ei nyt anna mun lisätä niitä.. Ehkäpä myöhemmin!
No ihan ensimmäisenä on ainaki mielessä pari viikkoa sitten syntyneet koiranpennut! Kauan kauan niitä on odotettu ja yritetty, mutta nyt vihdoin meillä on viisi suloista luppakorvavauvaa<3 1 tyttö ja 4 poikaa.. On ne niin maailman suloisimpia otuksia!
Mutta ettei elämä olisi liian ihanaa niin onpa tässä paljon vielä stressinaiheitakin! Kesätyöt on onneksi hommattu joten siitä ei tarvi murehtia. Vähän reilun kolmen viikonpäästä toivonmukaan juhlitaan valmistujaisia ja se jos mikä
Työssäoppimistakin on menossa jo kolmas viikko ja ei kyllä oo ollu mitään turhaa hommaa. Niin paljon kaikkea uutta on tullu opittua mitä ei oo edellisis harjotteluis tullu vastaan. Ja ehkä hyvä niin ku tässä kerran viimesiä viikkoja viedään..
Mutta vaikka aurinko paistaaki ja on muutenki ollu kaikkia kivoja juttuja täs niin täytyy sanoa että helvetin väsyny mä ainaki oon. Josta on seurannu se että viime aikoina on ollu pinna jokseenki kireellä eikä oo paljoo vaatinu että se pinna on katkennu. Ehkä tää tästä sitte ku kaikki stressi ja menot vähä rauhottuu. Viime aikoina ei oo juurikaa ehtiny laakereillansa levätä!
Nyt kuitenki olis tarkotus keskittää kaikki energia tän koulun loppuun suorittamiseen. Ehkä se ei kaikille oo iso asia mutta mulle on. Kolme vuotta on jaksanu opiskella, joskus enemmän ja joskus vähemmän. Kuus työharjottelua takana ja sitäki enemmän koulus istuttuja viikkoja. Välillä on ollu fiilis että olis tehny mieli lyödä hanskat tiskiin, toisinaan on putkahtanu päähän ajatuksia; Onko musta tähän ammattiin? Mitä jos sittenkin vaihtaisin alaa? Osaanko mä tehdä tätä työtä? jne.. Mutta sitten kun ottaa järkikullan käteen ja alkaa miettimään niin kukapa sitä olis täydellinen, AINA voi oppia jotain uutta. Ja ennenkaikkea oon onnellinen siitä että vihdoin mulla on ammatti mutta ehkä vielä vähän enemmän onnellisempi siitä kuinka paljon mä oon oppinu ittestäni täs kolmen vuoden aikana, kuinka paljon sitä on kasvanu henkisesti,
Huomaan kun onnenkyyneleet takin kaulukseen putoaa.
Onnenkyyneleet takinkaulukseen, kuin tähti taivaalle, putoaa.
Onnenkyyneleet takinkaulukseen, kuin tähti taivaalle, putoaa.
Kiitollinen, siunattu, onnellinen.
Matkannu tänne ohi ongelmien.
Mietin miten mä ansaitsen tän kaiken,
mitä ikinä uskalsin toivoa, mä sain sen.
Kiitollinen, siunattu, onnellinen.
Matkannut tänne ohi ongelmien.
Mietin miten mä ansaitsen tän kaiken,
mitä ikinä uskalsin toivoa, mä sain sen.
Onnenkyyneleet takinkaulukseen, kuin tähti taivaalle, putoaa.
Onnenkyyneleet takinkaulukseen, kuin tähti taivaalle, putoaa.
Kiitollinen, siunattu, onnellinen.
Matkannu tänne ohi ongelmien.
Mietin miten mä ansaitsen tän kaiken,
mitä ikinä uskalsin toivoa, mä sain sen.
Kiitollinen, siunattu, onnellinen.
Matkannut tänne ohi ongelmien.
Mietin miten mä ansaitsen tän kaiken,
mitä ikinä uskalsin toivoa, mä sain sen.
ps. Mulla olis ollu paljon kivoja kuvia mutta jostain syystä tää ei nyt anna mun lisätä niitä.. Ehkäpä myöhemmin!
sunnuntai 13. huhtikuuta 2014
Rentouttava viikonloppu!
 |
| Baariin menossa! |
 |
| Päästin vain perille asti... |
 |
| Ja kyllä! Juuri täydellisesti paistettu makkara! :'D |
 |
| Makkaranpaisto retkeltä löyty jotai ällöttävää! |
Lopuksi vielä pieni kyselyjutska!
 |
1. Kuinka kauan tarvitset aamulla aikaa laittautumiseen?
- No ehkä semmonen puolituntia on semmone normaali aikataulu peilin ääressä!
2. Tyttömäisin tapasi?
- Hmm, tää on oikeesti vaikee.. En osaa sanoa, ehkä se ällöttävä romanttisuus ja hempeily.. :D
3. Lempihajuvesi?
- Semmoset raikkaat, ei liian pistävän hajuset on ihania!
4. Monetko kengät omistat?
- Aivan liian monet.. 20 paria?
5. Käytkö kirpputoreilla?
- Kyllä aina sillon tällöin tulee käytyä ja muutamia hyviä löytyjäki oon löytäny!
6. Ajatko isin ostamalla autolla?
- Oi kyllä.. :') Kesällä oma auto hankintaan!
7. Nauhoitatko Salatut Elämät?
- En, jos jää kattomatta niin netistä näkee!
8. Päivittäiset kauneus -rutiinisi?
- Aamulla meikkaus ja hiustenlaitto, illalla naaman pesu ja rasvaus! Siinäpä ne!
9. Kuinka usein ostat uusia vaatteita?
- Ostelisin vaikka joka päivä jos rahaa olis ku Roope Ankalla!
10. Hesari, Seiska vai Cosmopolitan?
- Noista kolmesta Seiska ja Cosmopolitan..
11. Onko seinälläsi yhtään miespuolisen henkilön kuvaa?
- Ei kyllä löydy!
12. Millainen on vaatekaappisi?
- Sekainen, ei sieltä löydä koskaan mitään..
13. Entä karkkihyllysi?
- Jos semmonen olis niin sieltä löytyis varmasti salmiakkia ja suklaata.. <3
14. Panostatko sisustukseen?
- Kyllä ainakin yritän, mua ei todellakaan saa päästää mihinkään sisustuskauppoihin!
15. Oletko porukassa yksi pojista vai kikattava huomionhakuinen tyttö?
- Omasta mielestä sekotus molempia hyvänmaun rajoissa..
16. Alusvaatemakusi?
- Hmmm.... :'D
17. Lukeeko Facebook -tiedoissasi harrastuksena shoppailu?
- Ei lue..
18. Entä lempiohjelmana Sinkkuelämää?
- Kyllä vain :D
19. Millainen on ystäväpiirisi?
- Muutama läheinen ystävä ja sitten läheisiä kavereita!
20. Vietättekö tyttöjen iltoja?
- Kyllä aina toisinaan! Voisin kyllä viettää enemmänkin!
21. Mikä biisi soi tällä hetkellä?
- Showtek - Booyah
22. Otatko aurinkoa, käytkö solariumissa, tyydytkö itseruskettaviin vai menetkö valkoisena kesät talvet?
- Otan aurinkoa ja joskus tulee laitettua itseruskettavaakin!
24. Penkkiurheilu on asia mitä et yksinkertaisesti pysty käsittämään?
- Pystyn, hyvinkin!
25. Unelmasi olisi työskennellä vaate- tai kenkäkaupassa, sisustussuunnittelijana, muotisuunnittelijana, lentoemäntänä tai pr-hommissa?
- Sisustussuunnittelija tai pr-hommat! Lentopelkosena lentoemäntä on ainaki varmasti pois suljettu ammatti!
26. Hiustuote mitä ilman et pystyisi elämään?
- Hiuslakka ja suoristussuihke!
27. Käytätkö samoja vaatteita arkena ja viihteelle lähtiessä?
- Ehkä paremminki samoja vaatekappaleita joskus!
28. Tykkäätkö timanttikorvaisista näteistä pojista, epäsiisteistä rokkareista vai maailmaa mielenosoituksilla parantavista hipeistä?
- Hmm.. Tai sitten ihan jotain muuta... :'D
29. Kuinka paljon omistat vaatteita?
- No omasta mielestäni en kovinkaan paljon mutta joku toinen saattaa olla erimieltä!
30. Käytkö manikyyrissä/pedikyyrissä?
- Kävisin jos ammatti ei estäisi sitä hupia!
31. Käytätkö koruja?
- Joo, ranne- ja kaulakoruja aina välillä, korvikset on koko ajan käytössä..
32. Onko suklaa apu ongelmaan kuin ongelmaan?
- Joskus joo!
33. Jutteletko parhaalle ystävällesi päivittäin?
- Lähestulkoon joka päivä!
34. Teetkö heräteostoksia?
- Voi kyllä.. :D
35. Oletko koskaan ollut seksikutsuilla?
- Ei oo tullu koettua!
maanantai 7. huhtikuuta 2014
Helposti saatu on helposti menetetty
Mitä pidemmälle kevät menee sitä enemmän stressin aiheita syntyy.. Kesätyöt, valmistujaiset, valmistujaismekko.. Jonka muuten päätin tehdä kokonaan itse alusta loppuun.. Kyllästyin ettimää netistä sopivia ja tän rupukylän kaupoosta ei mulle mieleestä löydy.. :') Miten nii vaikia ihmine..
No ei niin pahaa etteikö jotain hyvääkin, viikonloppu oli superkiva! Perjantaina herkuteltiin ja juoruiltiin kavereiden kanssa yömyöhälle asti ja lauantaina sitte hurjasteltiin yhden ystäväisen kanssa pitkin maita ja mantuja.. No pieniä kommelluksia oli, mutta ne oli ihan hauskoja ja eipä meidän reissuista yleensä niitä puutu.. :'D
Kouluviikot alkaa käydä vähiin ja vähän tuntuu siltä että ei.. ei vielä voi valmistua, en mä osaa mitään... Mutta ehkä tässä kolmessa vuodessa jotain on opittu, nyt ei vaan tunnu siltä.. Toivottavasti syksyllä alkaa uudet opinnot, ainakin mä kovasti niin toivon.. Ja haaveilen.. :)
Tää viikko alko vähä kankeesti, aamulla väsytti nii pirusti eikä loppupäiväkää sen paremmi sujunu.. Käytiin kaverin kanssa luovuttamas verta ja ku luovutuksen jälkeen sai eväät nassuun nii ei kauaa menny ku alkas tuntua siltä että taju lähtöö ja ykä tuloo kylähä! Taju ei lähteny mutta ykä kyllä tuli.. Kotia päästyäni ei kauaa menny ku simahdin ja yllätys yllätys nyt näinä yön tunteina sitte alkaa piristymään pikkuhiljaa.. No mutta mieli on kuitenki hyvä, vaikka olo ei ollu ihan samaa luokkaa.. :)
No tämä viikko taas kuluu nopeesti, ens viikonloppu on neljän päivän pituunen joten sitä odotelles varmasti nää kolme koulupäivää sujahtaa ohi nii ettei ees huomaa!
Hyvää alkuviikkoa <3
No ei niin pahaa etteikö jotain hyvääkin, viikonloppu oli superkiva! Perjantaina herkuteltiin ja juoruiltiin kavereiden kanssa yömyöhälle asti ja lauantaina sitte hurjasteltiin yhden ystäväisen kanssa pitkin maita ja mantuja.. No pieniä kommelluksia oli, mutta ne oli ihan hauskoja ja eipä meidän reissuista yleensä niitä puutu.. :'D
Kouluviikot alkaa käydä vähiin ja vähän tuntuu siltä että ei.. ei vielä voi valmistua, en mä osaa mitään... Mutta ehkä tässä kolmessa vuodessa jotain on opittu, nyt ei vaan tunnu siltä.. Toivottavasti syksyllä alkaa uudet opinnot, ainakin mä kovasti niin toivon.. Ja haaveilen.. :)
Tää viikko alko vähä kankeesti, aamulla väsytti nii pirusti eikä loppupäiväkää sen paremmi sujunu.. Käytiin kaverin kanssa luovuttamas verta ja ku luovutuksen jälkeen sai eväät nassuun nii ei kauaa menny ku alkas tuntua siltä että taju lähtöö ja ykä tuloo kylähä! Taju ei lähteny mutta ykä kyllä tuli.. Kotia päästyäni ei kauaa menny ku simahdin ja yllätys yllätys nyt näinä yön tunteina sitte alkaa piristymään pikkuhiljaa.. No mutta mieli on kuitenki hyvä, vaikka olo ei ollu ihan samaa luokkaa.. :)
No tämä viikko taas kuluu nopeesti, ens viikonloppu on neljän päivän pituunen joten sitä odotelles varmasti nää kolme koulupäivää sujahtaa ohi nii ettei ees huomaa!
Hyvää alkuviikkoa <3
keskiviikko 26. maaliskuuta 2014
2 6 . 0 3 . 2 0 1 4
Vihdoin sain otettua itteäni niskasta kiinni ja ruvettua raapustamaan tännekin jotain pitkästä aikaa.. Tai no pitkästä ja pitkästä.. :'D
Ajattelin nyt ihan vain lyhyesti ja kuvien muodossa kertoa viime aikaisista tapahtumista... :)
.jpg)
Viime viikonloppuna oltiin kaverin kanssa tekemässä vähän tallihommia ja lopuksi sitte lähdettiin maastoilemaan pienestä räntäsateesta huolimatta! On tuo ratsastus vaan jotain niin ihanaa puuhaa, hevosen selässä jos missä unohtaa kaikki huolet ja murheet :)
Maanantai meni sitten vähän sairastellessa ja kuskaillessa pikkuveljeä treeneihin, pääsi mun murutkin vähän ajelulle pitkästä aikaa! Nää hauvelit vois varmaan ainakin omasta mielestään vaikkapa asua autossa... :'D Ja kuten kuvasta näkyy, Lumi on saanut uuden hienon blingbling pannan.. ;)
Tänään oli kouluun lähtiessä niin ihanan lämmin ja piristävä sää! Vihdoin aurinkokin paistaa ja siitä jos mistä tulee hyvä mieli.. :)
Viikonloppuna oltiin kavereiden kanssa baarissa, omien muistikuvien mukaan oon tainnu viimeksi uuden vuoden aikoihin käydä kunnolla baarissa joten oli ihan virkistävä reissu pitkästä aikaa! Ja hyvä esimerkki taas siitä että älä yllytä hullua.. Yksi rakkaista ystävistäni sai mut yllytettyä laulamaan karaokea.. Täytynee pitää taas parin kuukauden tauko ennenkö kehtaa naamaansa tuossa paikassa näyttää.. :'D
Lauantai-ilta kuluikin sitten jo tuttuun tapaan ajellessa ympäri kaupunkia ja kuskatessa kavereita.. Onhan se ihan hauskaa, mutta alkaa jo kadut ja kujat sekä ne pikkuruisimmatkin mettätiet tulla tutuiksi.. Ehkä jo vähän tylsistyttävän tutuiksikin.. :D
Sunnuntaina sitten piti saada leipoa jotain! Ja syntyihän siitä sitten tonnikala-sieni piirakkaa ja persikkarahkaa, nam! Ja tietenkin apukokit mukana valmistuksessa.. Tai ainakin kyttäämässä että jos joku murunen sattuis lattialle putoamaan... :')
Ja sitten, mun uusi herkku! Omin pikku kätösin puristettu appelsiini mehu.. Oi toi on jotain niin hyvää että kaupasta sais kantaa jätesäkillisen appelsiineja pelkästään tohon tarkotukseen!
Ja tänään sitten kerittiin kaverin kanssa lenkille.. Matkalla pysähdyttiin vähän kuvailemaan ratasillan seinässä olevia graffiteja.. Sata kertaa kuljettu tosta ohi ja nyt vasta huomattiin niiden olemassa olo.. :D Joskus vois kenties kulkee silmät auki?
Ajattelin nyt ihan vain lyhyesti ja kuvien muodossa kertoa viime aikaisista tapahtumista... :)
Viime viikonloppuna oltiin kaverin kanssa tekemässä vähän tallihommia ja lopuksi sitte lähdettiin maastoilemaan pienestä räntäsateesta huolimatta! On tuo ratsastus vaan jotain niin ihanaa puuhaa, hevosen selässä jos missä unohtaa kaikki huolet ja murheet :)Maanantai meni sitten vähän sairastellessa ja kuskaillessa pikkuveljeä treeneihin, pääsi mun murutkin vähän ajelulle pitkästä aikaa! Nää hauvelit vois varmaan ainakin omasta mielestään vaikkapa asua autossa... :'D Ja kuten kuvasta näkyy, Lumi on saanut uuden hienon blingbling pannan.. ;) Viikonloppuna oltiin kavereiden kanssa baarissa, omien muistikuvien mukaan oon tainnu viimeksi uuden vuoden aikoihin käydä kunnolla baarissa joten oli ihan virkistävä reissu pitkästä aikaa! Ja hyvä esimerkki taas siitä että älä yllytä hullua.. Yksi rakkaista ystävistäni sai mut yllytettyä laulamaan karaokea.. Täytynee pitää taas parin kuukauden tauko ennenkö kehtaa naamaansa tuossa paikassa näyttää.. :'D
Lisää kuva materiaalia meidän maastoreissulta!
Ja sitten, mun uusi herkku! Omin pikku kätösin puristettu appelsiini mehu.. Oi toi on jotain niin hyvää että kaupasta sais kantaa jätesäkillisen appelsiineja pelkästään tohon tarkotukseen!Ja tänään sitten kerittiin kaverin kanssa lenkille.. Matkalla pysähdyttiin vähän kuvailemaan ratasillan seinässä olevia graffiteja.. Sata kertaa kuljettu tosta ohi ja nyt vasta huomattiin niiden olemassa olo.. :D Joskus vois kenties kulkee silmät auki?
maanantai 10. maaliskuuta 2014
Usko, toivo, rakkaus
Tässä on nyt pian viikko asusteltu mummin luona koirien kanssa, ihan vain sen takia että työpaikka on n. 20km lähempänä :) 6 päivän työputki takana, kyllä alkas vähän jo jaloissa ja aktviisuudessa näkyä.. Mutta tänään onneksi vapaapäivä ja seuraavaksi kaksi iltavuoroa että saa nukkuakin taas vähän! :)
Perjantaina oli arviointi keskustelu ja kolmonen tuli vaikka olin ihan asennoitunu siihen että saan kakkosen.. (arviointi asteikko 1-3) Mutta, pessimisti ei pety koskaan.. :'D Ja parempi tietenki näin että sai positiivisesti yllättyä!Lauantaina käytiin kahden kaverin kanssa tekemässä 2 tunnin lenkki järvimaisemissa! Oli niin ihana sää kun aurinko paistoi ja padon päällä menevä hiekkatiekin oli ihan kuiva.. Tottakai myös koirat nautti kun saivat vapaana juosta!
Ja kaverilla kun oli järkkäri mukana niin saatiin ihan hauskoja kuviakin koirista! :)
Nyt on kyllä ollu jotenkin niin paljon parempi fiilis kun on ollu tälläsia aurinkoisia päiviä! On jaksanu lenkkeillä, tehdä ruokaa ja muutenki suunnitella tulevaa kesää.. Niin paljon kaikkea, miten mun aika riittää.. :D Kaksi asiaa on ehkä isointa asiaa mitä tulevassa kesässä odotan on tuleva kummitätiys ja Maailman voittaja- näyttelyt Helsingissä.. Tosin ei mitenkään verrattavissa toisiinsa mutta silti jännittäviä ja odotettavia juttuja!
Kummitätiydestä oon kyllä niin otettu ja ylpeä, oon haaveillu siitä monen monta vuotta. Ja otan tämän kyllä ihan jonkinasteisena kunnianosoituksena, että saa olla pienen ihmisen alun elämässä mukana ja seurata eri elämänvaiheta. Ja toki myös olla yhden hyvän ystävän ja tulevan mamin tukena ja kuuntelevana korvana! Eihän se aina ole niin sanottua että näin olisi.. Mutta olen superonnellinen siitä että mun kohdalle tämmönen on sattunu! <3
 |
| Täältä mä tuun :) |
sunnuntai 2. maaliskuuta 2014
Minä itte...
Tulipa tuossa vielä mieleen että voisihan sitä itsestänsä tänne siis jonkilaisen esittelynkin tehdä!- Elikkäs, tänä vuotta tulee mittariin 19 vuotta.
- Opiskelen viimeistä vuotta Lähihoitajaksi, keväällä -14 olis tarkoitus valmistua. Aion jatkaa opiskeluani Sairaanhoitajaksi.
- Asun Etelä-Pohjanmaalla.
- Minulla on kaksi koiraa, Vehnäterrieriä, Lumi 1v ja Eetu 6v.
- Näiden kahden koiran kanssa harrastan koiranäyttelyjä, kierrellään siis pitkin Suomea näyttelyreissuilla.
- Lähellä sydäntä on myös hevoset, ja ratsastamassa käyn aina kun siihen tilaisuus tulee. Muutenkin tulee paljon puuhailtua heppojen kanssa. Ja onhan sitä haavena vielä joskus omistaa omakin hepo!
- Perheeseen kuuluu äiti ja isi sekä kolme pikkuveljeä. Ja myös perheen muita lemmikkejä.
Hmm.. Mitäs vielä.. No siinäpä kai ne tärkeimmät! :)Kylläpä sitten kaikki muu tarvittava käy ilmi lukemalla tätä blogia!
0 2 . 0 3 . 2 0 1 4
Loman viimesiä päiviä viedään ja tiistaina olis sitten paluu arkeen!
Täytyy kyllä sanoa että kerranki on ollu aikalailla onnistunu loma..
Loppuviikko vietettiin yhden hyvän ystävän (joka on myös serkku) kanssa meidän yhteisen mummin luona yöpyillen, tehtiin hyvää ruokaa, juoruiltiin ja heppailtiin.. Eipä siinä paljon muuta tarvittu :)
Viime yön vietinkin sitten toisen hyvän ystävän luona, löydettiin itsemme videochattien ihmeellisestä maailmasta ja hauskaahan se oli.. Niin hauskaa että nukkumaan päästiin vasta puoli 8 aamulla. :'D Katottiin me muutama hyvä leffakin ja oltiin vaan.. Tänään vielä käytiin laavulla vähä paistamas makkaraa ja tekihän se raitis ilmaki tehtävänsä, nyt on aivan naatti.. :)
Huomenna alkaa vihdoin yhteishaku ammattikorkeakouluihin.. Tätä asiaa onki sitte pähkäilty ja tuskasteltu niin paljo että on meinannu jo hermokki mennä.. Mutta nyt sitä on saanu asian mietittyä loppuun ja päätöksen tehtyä. Eli tarkotus olis Sairaanhoitajaksi hakea jos vain pääsee, joka sitten tietää 3,5 vuotta lisää opiskelua.. Mutta toisaalta, enpä mä olis tätä opiskelua vielä osannu lopettaakkaan, jos sinne kouluun nyt siis pääsee!
Ei auta ku toivoa parasta ja pelätä pahinta!
Niin ja ekat kesätyöhaastattelutki on edessä, onneksi!
Hyvää alkavaa viikkoa! <3
Täytyy kyllä sanoa että kerranki on ollu aikalailla onnistunu loma..
Loppuviikko vietettiin yhden hyvän ystävän (joka on myös serkku) kanssa meidän yhteisen mummin luona yöpyillen, tehtiin hyvää ruokaa, juoruiltiin ja heppailtiin.. Eipä siinä paljon muuta tarvittu :)Viime yön vietinkin sitten toisen hyvän ystävän luona, löydettiin itsemme videochattien ihmeellisestä maailmasta ja hauskaahan se oli.. Niin hauskaa että nukkumaan päästiin vasta puoli 8 aamulla. :'D Katottiin me muutama hyvä leffakin ja oltiin vaan.. Tänään vielä käytiin laavulla vähä paistamas makkaraa ja tekihän se raitis ilmaki tehtävänsä, nyt on aivan naatti.. :) Huomenna alkaa vihdoin yhteishaku ammattikorkeakouluihin.. Tätä asiaa onki sitte pähkäilty ja tuskasteltu niin paljo että on meinannu jo hermokki mennä.. Mutta nyt sitä on saanu asian mietittyä loppuun ja päätöksen tehtyä. Eli tarkotus olis Sairaanhoitajaksi hakea jos vain pääsee, joka sitten tietää 3,5 vuotta lisää opiskelua.. Mutta toisaalta, enpä mä olis tätä opiskelua vielä osannu lopettaakkaan, jos sinne kouluun nyt siis pääsee!
Ei auta ku toivoa parasta ja pelätä pahinta!
Niin ja ekat kesätyöhaastattelutki on edessä, onneksi!
Hyvää alkavaa viikkoa! <3
maanantai 24. helmikuuta 2014
Mun maailma
Ihanaa, viikko lomaa! Tulee kyllä enemmän ku tarpeeseen :)
Perjantaina mentiin kaveri porukalla Ilonaan juhlistamaan kaverin synttäreitä. Oltiin hommattu VIP-liput joista pulitettiin 15,50e.. Olihan se ihan jees kun pääsi jonon ohi sisälle eikä tarvinnu värjötellä pihalla. Seura oli hyvää ja hauskaakin oli mutta orastava päänsärky kyllä vei voiton niin että oma sänky alkas aika pian vetää puoleensa. Ja en kyllä itse henkilökohtaisesti hirveästi pitäny paikasta, joten Karma saa mun lanttini tästä eteenpäinkin.. :) Sunnuntaina oli vielä iltavuoro TO-paikassa ja tänään on sitte virallisesti alkanu loma! 
Lomasuunnitelmia ei oo eikä tuu. Aion tehdä kaikkea mitä mieleen sattuu tupsahtamaan ja ottaa vaan ihan rennosti. Oon suurimmaksi osaksi luopunu etukäteen suunnittelusta, ei vituta niin paljoa ku ei oo suunnitelmia mitkä menis päin mäntyä.. :') Paitsi yksi suunnitelma on... Saada hauvojen turkit taas kuntoon, pesut on jo suoritettu eli enää jäljellä on trimmaus ja kampaus! :)
Aika kuluu kyllä ihan tajuttoman nopeaa, enää on 10 päivää työssäoppimista jäljellä ja taas tuntuu siltä ettei haluais enää kouluun palatakkaan. Tietysti se vähän kaivertelee ettei palkkaa saa mutta pian se kesäki sieltä tulee ja toivottavasti myös kesätyöt.. Toivossa on hyvä elää.. (:
Ihanaa lomaa kaikille hiihtolomalaisille ja nauttikaa olostanne ja lomasta! :')
<3: llä Jonna
"Pedon merkit on muotii tääl,
eikä laput silmil lähimmäisen huolii nää.
Mut jos katseen nostaa omast navastaan,
näät, että hiljasinkin huutaa omal tavallaan.
Nätti tyttö ei uskalla syödä,
ja pahan pojan rauhottaa se, kun saa vaan lyödä."
"Pedon merkit on muotii tääl,
eikä laput silmil lähimmäisen huolii nää.
Mut jos katseen nostaa omast navastaan,
näät, että hiljasinkin huutaa omal tavallaan.
Nätti tyttö ei uskalla syödä,
ja pahan pojan rauhottaa se, kun saa vaan lyödä."
torstai 13. helmikuuta 2014
Voi kuule, kun en minä nyt tässä voi sinulle ystäväksi muuttua
Ai että, vihdoin alkaa kolmen päivän vapaat! Ei tosin kovin nautinnollisissa merkeissä, olkapää kramppaa sitä rataa että oon harkinnu jo tässä tämän päivän aikana mm. amputaatiota.. Särkylääkkeiden ja kipugeelin voimalla tässä ny sitte sitkutetaan eteenpäin!
Mutta kyllä näitä vapaapäiviä on odotettukki, viikko on menny kyllä niin huonolla yöunilla että silmät on ollu aivan kiitettävästi ristis joka aamu..
Huomenna olis ystävänpäiväkin, mutta en nyt kyllä juurikaan jaksa siitä innostua.. Koko päivä on jotenki menettäny merkityksensä, ainaki mun kohdalla. Yks päivä muiden joukossa.. Kyllähän ne tärkeimmät ihmiset on mielessä joka päivä, eikä ainoastaan kerran vuodessa.. Joten se siitä!
Ihmisen parhaat ystävät! Lumi & Eetu <3
Mutta kyllä näitä vapaapäiviä on odotettukki, viikko on menny kyllä niin huonolla yöunilla että silmät on ollu aivan kiitettävästi ristis joka aamu..
Huomenna olis ystävänpäiväkin, mutta en nyt kyllä juurikaan jaksa siitä innostua.. Koko päivä on jotenki menettäny merkityksensä, ainaki mun kohdalla. Yks päivä muiden joukossa.. Kyllähän ne tärkeimmät ihmiset on mielessä joka päivä, eikä ainoastaan kerran vuodessa.. Joten se siitä!
Ihmisen parhaat ystävät! Lumi & Eetu <3
Oon nyt myös alottanu karkkilakon, joka on kestäny jo melkein viikon! Se on kyllä suoranainen ihme, mutta pienen alkukankeuden jälkeen ei kyllä tee enää edes mieli joten eiköhän tää tästä tuu onnistumaan aika helposti.. :) Jotain haasteita tälle keväälle..
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)